Kaija Koo - Koruton
текст песни

Olet vapaa sielu, koruton
vähäeleinen
myöhään ymmärsin sen,
minä hiomaton heijastus peilien
ei kohtausta ei näytelmää
ei mitään, vain lupaus elämä jatkuu

en ole enää varma siitäkään
toivottavasti niin tapahtuu
minä olin draamakuningatar
ja sinä ovi rehellinen
valvoit yön katsellen kun nyt uin
edessä näen tien mittaamattoman
näköiseni naisen sitä kulkevan
olit mennyt kun minä päälleni puin

kevyisiin askeliin
ääniin hiljaisiin
minä aamun tullen kaiken menetin
eleisiin koruttomiin
sun silmiin lempeisiin
mut tyhjyyteen lähetettiin
jäljellä on ikävä koruton

olo niin paljas, hävettää
jos joku huomaa sen, etten kartalla ole
voiko ne tietää
on tieni monimutkainen
ja että lähdit sovussa itsesi kanssa
niin kevyin askelin
niinkuin sellainen joka voi katsoa taaksensa
aivan puhtain sydämin
pelkään liikaa sen sattuvan
päälle vyöryvän muistojen tulvan
sanoit oon helvetin kaunis kun nukuin
minä pelkään patoni murtuvan
kaiken kauniin yli kuohuvan
minä unessa paikoillani uin

kevyisiin askeliin
ääniin hiljaisiin
minä aamun tullen kaiken menetin
eleisiin koruttomiin
sun silmiin lempeisiin
mut tyhjyyteen lähetettiin
jäljellä on, ikävä koruton

lohduton
on mereni rannaton
ja sen aallot mulle liian suuria on

kevyisiin askeliin
ääniin hiljaisiin
kaikki irti leikattiin
jäljellä on
ikävä koruton